Tonttu näki unta kesästä ja höyryävästä puurosta.
Se nukkui kasaksi käpertyneenä uuninpankolla ja talo nukkui yhdessä sen kanssa. Rakennuksen unet sekoittuivat tontun omiin. Ne olivat muistoja ja vanhoja tuntemuksia; pienet ihmiskädet sivelemässä hirsiseinän kuvioita, etsimässä viileyttä lattialta läkähdyttävän kuumana kesäpäivänä. Valoa oli kaikkialla. Huoneissa kajahteli nauru.
Talo huokaisi unissaan. Tonttu tunsi sen perustuksista huokuvan surun ja havahtui itse hereille. Talven sameankylmä hämärä peitti tupaa kuin harso. Tonttu rapsutti unisesti pois partaansa kasvanutta kuuraa. Siitä oli kauan ja kauan, kun kukaan ihminen oli viimeksi lämmittänyt tuvan uunia.
Pöly oli vallannut huoneessa kaiken muun paitsi tontun oman asuinsijan sekä kirjahyllyssä olevan valokuvan. Pölyä siinä ei ollut siksi, että tonttu puhdisti sen rievulla huolellisesti joka ilta. Kuva esitti suu auki nauravaa ihmisnaista, jonka katse oli kirkas kuin kärpällä. Päässä keikkui hiukan vinossa oleva hilkka, loppusyksyn pihlajanmarjojen värinen. Kuva oli ehtinyt haalistua vuosien saatossa.
Tonttu mietti haikeana unensa ohrantuoksua ja sulavaa voisilmää. Se tiesi, että sen olisi pitänyt lähteä. Ei ollut enää arjen askareita aherrettavaksi, ei onnea, josta pitää huolta illansuun puhdetöillä. Puuroa se näki nykyisin enää vain unissaan. Mutta se ei myöskään voinut jättää taloa yksin.
Juuri kun tonttu ajatteli niin, talo heräsi. Tonttu ei saanut mieleensä, milloin niin olisi viimeksi käynyt. Rakennus kuulosteli ympäristöään kuin vanha vahtikoira, joka on yhtäkkiä muistanut tehtävänsä. Myös tonttu valpastui.
Jokin narahti ulkoeteisessä: avaimen lukkoon sovittamisen ääni. Ovi antoi periksi vasta usealla yrittämällä, hiljaisen sadattelun saattelemana. Tonttu räpytteli viimeiset unenrippeet pois silmistään.
Ovi heilahti auki vastahakoisesti. Sisään astui nuori ihmisnainen, jonka hengitys puuskusi huuruna ilmaan. Ovi sai tältä osakseen äkäisen mulkaisun. Tonttu ja talo tarkkailivat ääneti, kuinka nainen kääntyili tuvassa, katseli ympärilleen silmiään siristellen. Hämärän harson rikkoi naisen mukanaan tuoma kirkas valonhäivä. Tonttu asettui uuninpankolla parempaan piiloon.
“Huh. Kylläpä ne ovat jättäneet paikat kurjaan kuntoon.”
Nainen hipaisi sormillaan hirsiseinän paksua pölykerrosta. Talo muisti kosketuksen, sormet, jotka olivat olleet vuosia ja vuosia sitten paljon pienemmät. Hilkan sijasta naisen päässä oli kehnosti virkattu myssy, mutta tonttu näki, että tämän silmät olivat kirkkaat kuin kärpällä.
Nuoren naisen huulille kohosi hymy. ”Mutta hyvä tästä vielä saadaan.”
Hetken näytti siltä, kuin hän olisi katsonut suoraan tonttuun.
Tonttu on yksi suomalaisen kansanuskon olennoista, joka on säilynyt tunnettuna myös tänä päivänä. Kansanuskossa tonttu on kodinhaltija, joka vastaa talon onnesta, ja onpa sitä aikoinaan nimitetty paljonpuhuvasti kotijumalaksi.
Tonttuja on ollut erilaisia niiden roolin mukaan: erikseen olivat esimerkiksi kotitonttu, riihitonttu ja saunatonttu, ja kaikki kolme saattoivat asuttaa samaa taloa. Onnen ylläpitämiseen kuului erilaisten askareitten tekemisen lisäksi, että tonttu varoitti talonväkeä mahdollisista vaaroista, kuten tulipaloista.
Tonttu ei suinkaan pitänyt huolta onnesta ilmaiseksi, vaan se edellytti, että talon asukkaat olivat vastineeksi hyvätapaisia ja ahkeria. Juhlapyhien aattoihin kuului tontuille erikseen tarjoiltu palkkio, esimerkiksi puurovati. Mikäli talossa ei käyttäydytty kuten tonttu toivoi, se muistutti olemassaolostaan eri tavoin, myös tihutöillä. Tonttu saattoi lopulta lähteä talosta ja viedä sen onnen mukanaan. Yleensä se oli kuitenkin tietylle suvulle uskollinen ja muutti tarpeen tullen talonväen mukana talosta toiseen.
Tonttujen alkuperästä on monenlaisia näkemyksiä. Joidenkin kertomusten mukaan tonttu oli talon ensimmäinen isäntä, ensimmäisen peruskiven laskija tai ensimmäinen vainaja. Saatettiin myös sanoa, että tonttu oli talon ensimmäisen tulentekijän näköinen.
Tontuista on ollut Suomessa historian saatossa paljon aitoina pidettyjä havaintoja sodanjälkeiseen aikaan saakka. Havainnot tehtiin usein aamu- tai iltahämärissä.